tiistai 15. tammikuuta 2013

High expectations

Ajattelin avata arkkuani aiheesta joka on viime aikoina mietityttänyt paljon, jopa niin paljon ettei ahdistukselta ole voitu välttyä. Ihminen on omasta mielestäni laumaeläin ja tämän takia lauman normit vaikuttavat hyvin paljon siihen miten itse maailman näkee ja miten se näkemys muodostuu. Muilla ihmisillä mielipiteineen on omaan elämään yllättävän suuri vaikutus ja ihmisten odotukset saattavat kannustaa eteenpäin tai pahimmassa tapauksessa musertaa alleen. Muiden odotukset vaikuttavat niin ihmisen käytökseen kuin elämän valintoihinkin niin hyvässä kuin pahassa, tulevat odotukset sitten kotoa, kavereilta tai siltä vihaiselta mummolta bussissa jolta on jäänyt aamunitrot nielemättä.

Olen 24-vuotias (auts, ikäkriisi iskee ihan vaan koska nyt se lukee tossa) eli joidenkin ihmisten mielestä aikuinen. Pitäisi olla asuntolaina, kiinteä parisuhde, pysyvä työpaikka ja kenties muksu elossa tai tulossa. Tai ainakin niin että suunnitelmat olisivat selvillä ja järkeä olisi jo päässä edes jonkun rusinapaketin verran. Kyllä, työ on, asunto myös mutta siihen se sitten jääkin. Onnellinen sinkku (tuon ikäisenä, mutta eihän lapsia ilman miestä hankita), koulutus jää lukiotasoon (et kyllä tuolla koulutuksella koskaan nouse ylempään palkkaluokkaan), ja tukka on edelleen pinkki (mikä ihmeen jälkiteinivaihe sulla oikeen on menossa, ei oikeen iällesi sopivaa). Ihan vaan se että joku on joskus tehnyt jotakin johonkin ikävuoteen mennessä ei tarkoita sitä että se olisi pakollista kaikille.


En ymmärrä miksi iän pitää määrittää se mitä ihmisen pitää tehdä. Kyllä, vastuu pitää omista tekemisistään kantaa eikä kaataa kaikkea muiden niskaan, mutta miksi jokaisen täytyy kulkea samaa polkua eteenpäin? Teen omat rahani, hoidan elämiseni enkä häiritse tai aiheuta ongelmia kenellekään. Mutta saatan värjätä tukkaa shokkiväreillä aamuyöstä tai nauraa kovaan ääneen metrossa todella huonolle vitsille. Voin lähteä päivän varoitusajalla Tukholmaan ihan vaan katselemaan paikkoja tai tuhlata kaikki rahani muovikoruihin miettimättä mitä huomenna syödään. Niin kauan kuin en vaivaa ketään muuta tekemisilläni miksi kukaan saisi valittaa siitä etten käyttäydy kuin ikäiseni?


Facbookkiin ilmestyy joka päivä uusia ilmoituksia joissa vanhat tutut ovat menneet kihloihin/naimisiin/pamahtanet paksuksi/pullauttaneet mukulan/saaneet toisen/kenties jo kolmannen. Ne ovat toisten ihmisten valintoja ja henkilökohtaisesti tuntuvat itselleni hyvin kaukaisilta. Olen aina ihaillut ihmisiä jotka tietävät mitä haluavat ja pyrkivät siihen kaikin voimin ja satanen lasissa. Itse en tiedä vieläkään mitä ensi viikolla tapahtuu.Eikä se haittaa yhtään.


Olen onnellinen elämääni enkä halua että mikään vähään aikaan muuttuu. Mulla on maailman mahtavimmat ystävät jotka eivät luo minulle minkäänlaisia ylimääräisiä paineita siitä mitä mun pitäis olla vaan hyväksyvät juuri sellaisena kuin olen, ihana perhe joka tukee ja neuvoo asioissa mistä en yksin selviä ja mahtava työpaikka joka tuntuu juuri oikealta. Ei mitään suunnitelmia lapsista, naimisiinmenosta tai muistakaan asioista joita pitäisi jo tässä iässä miettiä. Lapsena sitä mietti että viimeistään 20-vuotiaana sitä on naimisissa ja lapset pitää hankkia ennen kuin on 25 lasissa. Hups....


En ole ikinä tuntenut että olisin tehnyt mitään väärin tai jotenkin hassussa järjestyksessä. Maailma ja ihmiset muuttuvat ympärillä enkä  enää aio ottaa minkäänlaisia paineita enää siitä mitä muut minulta odottavat. Joskus menetin asialle yöunia, mitä tein väärin ja miksei minulla mene niin kuin muilla, eikös asioiden pidä mennä kaikilla samalla tavalla niin normit pysyvät mallillaan? Ehkä niitä lapsia joskus tulee, kenties naimisiinmeno voisi joskus olla ihan pätevä ajatus mutta ei kiitos nyt.On vielä asioita tekemättä.


My idol


Aion edelleen värjätä tukkani miten haluan, pukeutua niittikenkiin ja yhdistellä outoja juttuja, tilata liikaa koruja netistä ja nauraa tyhmille vitseille, katsoa doramaa aamuun asti ja pitää pyjamabileitä. Enkä ehkä koskaan opi pitämään punaviinistä.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. oi kiitos rakas <3 vähän pelotti muttei enää ^_^

      Poista
  2. Tää oli ihan asia tekstiä! :)

    VastaaPoista
  3. oon ihan samaa mieltä sun kanssa tässä :) monet mun tutuista asuu kumppaninsa kanssa yhessä ja tulevaisuus suunniteltuna niitten kanssa, joskus aiheuttaa ahdistusta kun ite askuu yksin kun muilla on jo joku tulevaisuus suunniteltuna jonkun kanssa :D mutta mulla on kumminkin ihania ystäviä, työ ja oma kämppä ja ihan hauskaakin tulee vietettyä niin ei mulla valittamista ! kaikki muu tulee sitten ajallaan jossain vaiheessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa meitä on siis monta :D usein tulee sellanen olo että olenko edellä vai jäljellä, oikeassa vai väärässä mutta ehkä tää tästä :)kiitos kommentista!

      Poista