sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Leviämistä ja laatuaikaa

Iltaa,

Otettiin Sinin kanssa irtiotto maailmasta ja lässähdettiin mun majan televastaanottimen ääreen lauantaiksi (jatkettiin näköjään sunnuntaihin asti). Pointtina oli tuijotella yhdessä Putouksen finaali, uuuh. Putouksen loppukaronkkaan mukaan kun pääsis, varmasti legendaariset juhlat.
Karimin voittetua koko peli katsottiin Käsky (ainoa suomalainen seksi-kohtauksia sisältävä leffa jossa ei ole Samuli Edelmanin penis pääosassa) ja jatkettiin Pocahontasilla (Sini ei ole nähnyt melkein mitään Disney-leffoja, koen velvollisuudekseni sivistää väärälle polulle joutunutta ystävääni).  

Ja vaikka maailma kaatuu ulkopuolella kuin pitkätukkahipin unelmat maailmanrauhasta, ei anneta sen häiritä.

Ruoka saattaa tekovaiheessa usein muistuttaa verilöylyä


"I am not popular enough to be different"

Simpsoneiden ensimmäiset kaudet on vaan huumorillista kultaa.


Parasta pääsiäisessä

Sunnuntaina jatkettiin kehittävien kokkailujen merkeissä, rahkalettuja! Täyttävämpiä kuin tavalliset letut omasta mielestäni ja noiden koostumus on vaan jotain taivaallista ja sen yli. Resepti on sekoitus noin viidestä eri ohjeesta jotka netistä löytää. Kaikkia on kokeiltu mutta sekoittelemalla paras.

Rahkaletut

4 munaa
1 dl täysjyväjauhoja (Täysjyvä grahamjauhoja itse käytin, kaikki jauhot käy mutta )
purki rahkaa (250 g)
Puoli desiä sokeria
1 tl leivinjauhetta
paistamiseen voita

Sekoita kaikki aineet keskenään, anna turvota puolisen tuntia ja paista voissa.


Joku jätti valot päälle, kello 17:00.
Isä, poika, pyhä henki ja kotiinkuljetus


Tulkitsen tämän että saan jatkaa syömistä ja perseeni laajentamista.


Jossain vaiheessa päivää sain puhelun äidiltäni joka kertoi että maailman paras koira, meidän 14-vuotias Niilomme on nukkunut pois ja siirtynyt pehmeämmille torkkupeitoille. Hassutassuani ikuisesti kaivaten.


Ensi kertaan!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Täydennyspäivitys

Hohoi seilori,


(Toby asked for pictures of the hair so here you go babe!)


Viime aikaista elämää....  Tai oikeastaan sen puutetta. Odotan vaan koko ajan kevättä, sitä hetkeä kun voit vaan soittaa ihmiselle ja kutsua sen paikalle tunnin varoitusajalla, eikä nyt tyyliin "missä olet, aaaa kotona, no jos nähdään ens kuussa kun toi maailmanlopun myrsky loppuu ja elämä voi jatkua". Mutta ihanasti oltiin ystävänpäivänä melkein kaikki Helkassa viettämässä aikaa.


Ystävänpäivä
Elämä näiden pidennysten kanssa helpottuu koko ajan, enää herään vaan kerran yössä siihen että luulen omaa tukkaani Samaraksi joka hyökkää sängyn alta ja saan sydänkohtauksen.



Olen nyt värjännyt tätä kuontaloa Stargazerin Magentalla jota oon kovalla kädellä sekottanut hoitoaineeseen mutta meni hermot kun se kuluu niin nopeasti aivan kamalan väriseksi joten nyt näissä kuvissa on käytetty Stargazerin Shocking pinkkiä.


Älä ruoki eläimiä
Keväässä on kuitenkin aina se ihana Toivon kutina kuin kuppatautisella kanttorilla, hengailtiin porukalla keskustassa yks päivä ja tuntu ihan keväältä. Varsinkin kun nähtiin Visual kei-nuoria niin tuli ihan keveyttä rintaan.Se on ihana nähdä että ala-kulttuurit ei kuole koskaan. Viikon pelasti myös nainen joka bussissa tuli sanomaan että tukallani piristin sen päivää, onneksi en heroinittanu (vitsin taso tähtitieteellinen).


Joo no siinä pikaiset kuulumiset, nyt palaan tähän 4 yövuoron rupeamaan innokkaana kuin lammas teuraalle!

(enough of my face Tobs? :D )

Näkemisiin!



lauantai 16. helmikuuta 2013

Nettikiusaaminen

Hei hoi!

Otsikko varmaan kertoo avautumisen aiheen, eli internet-aalloilla liikkuva anonyymi vittuilu. Oon itse sitä vuosikertaa, jonka ensikohtaaminen tietokoneeseen tapahtui ala-asteen toisella luokalla hyvin valvotuissa olosuhteissa, lämpötila luokassa läheni sauna-asteita kun kuvaputkinäytöt hurisi ja modeemi piipitti. Miinaharava oli grafiikoiltaan kuin suuri ihme ja nettiä sai käyttää 20 minuuttia kerrallaan ja vain kahdella koneella, että laajakaistaa riitti kaikille. Tämän jälkeen tietysti ratsastettiin aaseilla takaisin Nasaretiin ja hengailtiin Jeesuksen kanssa toogabileissä.

Itse en ole koskaan joutunut nettikiusaamisen uhriksi, vaikka galleriassa/twitterissä/facebookissa/joka paikassa on naama vilahtanut ja profiili on ollut. Kaikki kiusaaminen mitä itse olen joutunut kokemaan on tapahtunut ihan rehellisesti omalla naamalla päin mun naamaani tai vähintään selän takana. Törmäsin tähän ilmiöön nyt ensimmäistä kertaa lähituntumassa kun Sini postasi videon Youtubeen ja sai joidenkin anonyymien teinitollojen vihat niskaansa.

Ihmisten inhoaminen on ihan hyväksyttävää, kaikista ei voi tykätä ja joskus jonkun naama saattaa ärsyttääkin. Kaikkia kohtaan voi silti käyttäytyä kohteliaasti ja aikuismaisesti, jos jonkun naama ärsyttää, paina pausea ja sulje selain. Helppoa kuin nahkiaisen nylkeminen. Ja jos palautetta on annettava, tee se rakentavasti ja niin kuin itsellesi toivoisit palautetta annettavan. "Vittu oot pelle" ei ole kai koskaan auttanut ketään elämässä eteenpäin.

En tajua mistä nämä metrimaket/merjat oikein kaivavat tätä tyhjää vihaa. Kiusaaminen on tehty näille talipalloille niin helpoksi että sen voi tehdä omasta huoneesta, nimettömänä ja parilla napin painalluksella. Huudettu kettuilu jossain bussipysäkillä jää kyllä kuulijansa mieleen mutta muisto saattaa jossain vaiheessa hälvetä ja menettää merkityksensä, nettiin kirjoitettu kommentti ei sieltä koskaan katoa. Eikä kukaan tule vuosien jälkeen pyytämään anteeksi tyhmyyksissä kirjoitettua paskapalautetta. Varsinkin kun netissä voi sanoa paljon julmempia asioita kuin mitä ikinä tulisi päin pärstää sanottua.

Nettikiusaaja on varmaan hyvin usein kiusattavalle täysin tuntematon ihminen tai ihmisjoukko jota nyt vaan sattuu vituttamaan joku asia. Juuri tän takia koko ilmiöön on niin paljon vaikeampi suhtautua kun naamatusten tapahtuvaan kiusaamiseen, koulun pihalla huutelevaan tupajumiin voi jopa vuosien jälkeen samaistua ja ymmärtää mistä se kaikki ärjyntä johtui, mutta nettikiusaaja jää usein kasvottomaksi ja syy koko touhuun täydeksi mysteeriksi, samoin kuin miksi. En sano ettei kaikki kiusaaminen sattuisi ja olisi täysin turhaa ja hyödytöntä mutta itse näen asian näin.

Kun itse en ole koskaan joutunut kyseisen ilmiön uhriksi en osaa sanoa mikä paras tapa nettikiusaamisesta selviämiseen on. Asioista puhuminen auttaa aina ja jos haitalliset kommentit saa jotenkin estettyä niin hyvä, kaikkea ei tarvitse kuunnella vaikka jollakulla jotain sanottavaa olisikin. Tyhjänpäiväisyyksien jauhajilla on aina jokin ongelma enemmänkin itsensä kanssa kuin sen haukuttavan,  jos laitat jotakin itsestäsi nettiin omalla nimelläsi ja naamallasi ja joku päättää sitä haukkua ilman naamaa tai nimeä niin kuka tässä skenaariossa voittaa? Aika itsestäänselvä kysymys.

Aina sanotaan että jos laitat jotain nettiin omalla naamallasi, kaiki kritiikki pitää kestää ja niellä kuin kesäkeitto ruokapöydässä. Turhan ulosteen niskaansa ottaminen on ihan itsestä kiinni ja kaikkea ei todellakaan tarvitse ottaa vastaan. Asiaton kommentti on aina asiaton eikä sitä tarvitse sen enempää miettiä tai vatvoa, jos se ihminen joka kirjoittaa että kuolisit pois koska ihan muuten vaan ku ärsyttää, ei ole oikeassa eikä toisen hapen kulutuksen loppumisen toivominen ole mikään mielipide. Hyvästä palautteesta kuuluu oppia ja ei kukaan ole koskaan täydellinen siinä mitä tekee mutta jos joku tarttuu vaan siihen mitä teet väärin eikä näe mitään hyvää, on roska katsojan silmässä. Todella iso banaaninkuori.

Taas avautumista kerrakseen, toivon että ymmärrettävästi !



keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Killing loneliness

Hohoi,

Ja tervetuloa blogin Ikuinen Vanhapiika-osioon. Tänään ei mietitä toimivimpia kissarotuja vaan ajattelin hieman kertoa asiasta johon itse olen jäänyt pysyvästi koukkuun, eli puhelimeen ladattavat deitti-pelit (Otome noin niinkuin japoniaksi).

Sasuke/Ninjalove

Näitä pelejä löytyy niin järjetön määrä erilaisia että pitää vaan kokeilemalla etsiä se oma ykkönen (tällä hetkellä omassa puhelimessa löytyy 8 erilaista koska haaremi-versiota en ole vielä löytänyt). Suosikeiksi on muodostunut Green Ninjalove, Be my princess ja My sweet bodyguard. Gree on siis peliyhtiö joka nämä pelit on putkauttanu kaikkien kiljumiseen taipuvaisten hengittäjien rahanmenoksi ja erilaisia tarinoita löytyy. Ninjalovessa pääset deitailemaan oikeaa ninjaa maailmaan jokunen 300-vuotta sitten, Be my princess keskittyy prinssin haikailuun viidessä eri valtakunnassa ja My sweet bodyguard laittaa sinut ainaiseen vaaraan josta ah-niin-upea henkivartijasi sinut aina pelastaa.



Hanzo/Ninjalove

Green peleissä saat lukea 5 lukua tarinaa joka päivä ellet käytä jäätävää määrää rahaa ja osta itse energiaa jotta pääset tarinassa eteenpäin. Pelin lataaminen on siis ilmaista mutta kyllä rahaa saa palamaan jos niin haluaa (mitään en myönnä).

Saizo/Ninjalove
Ja kuten ylempänä näkyy, meno saattaa yltyä ihan härskiksi asti.... En valita.

Joshua/Be my princess

 Peli etenee siis tarinamuodossa ja välillä pääset tekemään valintoja mitä teet tai sanot ja tämä sitten vaikuttaa siihen miten tarina etenee.

Goemon/Ninjalove
Valita voi usemmasta hahmosta jota tuijotella vaaleanpunaisten lasien läpi. Itse jostain syystä valitsen aina ne poikamaiset pennut.... Tai pahiksen.


Näissä peleissä on myös jäätävä määrä kaikenlaista oheistekemistä kuten huoneen sisustaminen tai sivujuonista tehdyt erilliset omat tarinansa. Pääsääntönä toimii että jos haluat lukea tai tehdä jotain heti, joudut maksamaan ihan oikeita euroja. Tarinassa pääsee ilmaiseksi eteenpäin jos on kärsivällinen mutta hormonihorkassa pyörivä henkilö ei ehkä jaksa aina odotella.


Hauskinta näissä peleissä on tietysti tarinan ja kuvituksen lisäksi ajatusmaailman erilaisuus. Parhaimman lopun saa aina kun on vaan hyvin kaino, häveliäs ja naiivi. Liian pitkä katse aiheuttaa kovan punastumisen ja päämäärä on päästä naimisiin kulkematta makuukammarin kautta. Härskiä läpyskää saa tietenkin heittää vain mies ja nainen ei flirttaile edes käskettäessä. Ja jos romantiikkaa puhelimeensa kaipaa niin vaivaan ei parempaa lääkettä löydy!

Appstoreen hakusanoilla Gree tai Otome, tervetuloa pimeälle puolelle.



tiistai 5. helmikuuta 2013

Hattumummo märisee, osa 124810326

Heihoi!

Koko maailma on täynnä niin paljon ääneen lausumattomia sääntöjä ja käytösmalleja että karusellikoniakin pyörryttää. Osa nyt on täysiä itsestäänselvyyksiä kuten housujen pitäminen julkisella paikalla, nenän syvällisempi kaivaminen hoidetaan vessassa, nainen on hiljaa kun mies puhuu ja uskonnolinen puhe ei sovi tilanteeseen kuin silloin kun ollaan niin humaltuneita ettei kukaan vahingossakaan muista kyseistä keskustelua seuraavana aamunkoittona.Näitä sääntöjä kutsutaan myös yleisemmin käytöstavoiksi.

Jotkut ihmiset ovat näille säännöille täysin sokeita tai sitten kiinnostuskiikarit ovat jääneet jonnekin pusikkoon Keravalle. Omasta mielestäni käytöstavat ovat ihmistä kaunistava ominaisuus eikä mikään tee järkevästä ihmisestä nopeammin suohirviötä helvetistä kuin jäätävän huono käytös muita ihmisiä kohtaan. Kenelläkään ei ole oikeutta pahoittaa tuntemattoman ihmisen mieltä missään tilanteessa, vaikka se Stocka-mummo ajaakin sun jalan yli kolmatta kertaa sillä polttopulloa kaipaavalla ostoskärrillä niin asiasta voi sanoa mummelille myös nätisti eikä päästää irti teini-aikaista pyhää vihaa kuivettuneen eläkeläisen niskaan (vaikka se sitä kerjäisi).

Ymmärrän jos joku tulee ehdoin tahdoin kettuilemaan asiasta X, keskimäärin tässä maassa kyseinen tilanne menee kaavalla alkoholisoitunut henkilö+alkoholi+ohi kulkeva ihminen=saatanallista älämölöä (kaava on enemmän tosi kuin se että maa kiertää aurinkoa tai alkossa on juhannuksena jono). Tällöin naseva vastaus on ihan hyvä olla pääkopassa valmiina tai äänetön tilanteesta katoaminen kuin satanen alennusmyynneissä on myös varteenotettava vaihtoehto. Jos jollakulla on pakottava tarve jollain tavalla kommentoida ulkoisia tekijöitä pidän aina päässä ajatuksen että kyseisellä ihmisellä ei itse olisi pokkaa näyttää tältä, onnistuin elämässä. Ja kyseinen molekyylikasa tarvitsee kuukausikäynnin käytöskouluun.

Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole huutelemati. Teini-ikäisten tyttöjen yleisin alistuskeino on porukassa kikatteleminen ja osoittelu. Äärimmäisen toimivaa lauma-alistamista, kyllä se naurettava ja kikateltava yksilö siinä murenee kuin pipari pepun alla (miksi tätä näkee yleisimmin metrossa?). Yleensä tämä kohde ei ole tehnyt kyseiselle ryhmälle mitään vaan saattaa olla ihan tuntematon henkilö lauman jäsenille. Vanha hieno sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" toimii niin tautisen hyvin vielä tänäkin päivänä. Vaikka kaveri tekisi mitä ja käyttäytyisi miten, jos itse koet tekeväsi oikein käyttäytymällä toisin olet luultavasti valaistumisen tiellä, oli kyse sitten taskulampusta tai kynttilästä.

Ympärillä oleskelevien ihmisten kunnioittaminen parantaa omaa elämänlaatua niin monta tähteä että Burj Al Arab alkaa näyttää ihan Mäntyharjun motellilta. Maailmasta saa niin paljon enemmän irti kun muille hengittäjille jaksaa olla sivistynyt ja mukava ja ikävät tilanteet tuntemattomien kanssa vähenevät kuin hyttyset pakkasella. Kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä ihminen laittaa itsensä alttiiksi kaikelle mitä vastapuoli voi suustaan päästää, älä pakota ketään katumaan että puhui juuri sinulle.

Okei, välillä ei vaan jaksa hymyillä mutta se annettakoon anteeksi meille vähemmän robottimaisille olennoille. Kiitoksia tästä avautumisesta :D

 
Ensi kertaan!