maanantai 29. joulukuuta 2014

Ihan liian kiltti

Olen aina ollut liian kiltti. Se liian kiltti joka antaa kaiken anteeksi ja yrittää aina ymmärtää sitä toista viimeiseen asti, se joka syyttää itseään kaikesta pahasta ja ikävästä. Jonkun mielen pahoittaminen on maailman kamalin asia, käännä aina toinen poski ja kyllä sä kestät. Mua voisi kutsua myös täysin munattomaksi tossuksi, ovimatoksi joka tarvitsee suht kovan potkun takapuskuriin.

Olen aina pitänyt itseäni hyvänä ihmistuntijana ja jossain vaiheessa sain asiasta paljon kehuja. Sitten tästä ihmistuntemuksesta tuli itseisarvo olemassaololleni, halusin tuntea ihmiset paremmin kuin he itse, toteuttaa jokaisen toiveen vaikka sitä ei ääneen sanottaisi. Halusin olla täydellinen kameleontti joka tulee toimeen kaikkien kanssa joka seurassa ja tietää kaikesta kaiken ja josta kaikki tykkää. Se että joku ei musta pitäisi oli maailman kamalin ajatus, rikos omakuvaani kohtaan. Jossain vaiheessa kiltteydestä tuli eräänlainen kuori jonka taakse oli helppo piiloutua, hymyile vaan ole kiva niin kukaan ei kiinnitä liikaa huomiota.

Olen vaihtanut pukeutumistyyliäni miellyttääkseni, värjännyt tukkani, laihduttanut, lopettanut tupakoinnin, ollut hiljaa ja esittänyt välittäväni, muuttanut mielipiteitäni jos en ole kokenut niitä muiden hyväksyminä. Olen antanut ihmisille sen mitä olen luullut heidän haluavan ennen kuin he ehtivät sitä haluta, antanut anteeksi pettämisen ja jättämisen. Multa ei ole koskaan tarvinnut pyytää koska hei, tietysti hoidin sen jo. Lopulta identiteettini oli olla vain se kiltti tyttö, jos joltakulta kysyttiin millainen ihminen olen, he pystyivät sanomaan vain "kiltti ja aina iloinen".

Hyvä ystävä herätti hienosti hetki sitten sanomalla että jos annan vielä periksi johonkin mitä en oikeasti itse halua tehdä, niin se ei puhu mulle enää koskaan. Wau. Rupesi oikeasti pelottamaan koska tiedänhän minä että typerää se on mutta nyt ne seuraukset eivät olisikaan vain hampaiden nirskuttamista ja huonoa oloa vaan ihan oikean ystävän menettäminen. Kamala ajatus.

26 vuotta on vähän liian kauan. Siinä katoaa oikeastaan oma identiteetti kokonaan, menee sekaisin siinä että ketä miellyttää nyt ja mikä se oma halu on. En oikeastaan ole edelleenkään ihan varma että mitä on sanoa toiselle kipakasti "ei" tai kertoa päin naamaa että toinen käyttäytyy mielestäni kuin idiootti mutta kai sekin helpottuu ajan kanssa.  Ihmissuhde ei ole terve jos käytät kaiken aikasi vain ihmisen lukemiseen kuuntelematta ja teet niinkuin kuvittelet heidän haluavan. Ihmiset kohtelevat sinua sen kuvan mukaan minkä itse luot.

En syytä enää muita ihmisiä näistä tapahtuneista vaan itseäni. Minähän se annan itselleni tehtävän näin. Vuosia sitten syytin ja itkin ja paruin että miksi minua kohdellaan näin. No koska itse annan siihen mahdollisuuden, oikein kerjään sitä. Hyviä tekoja kunnioitetaan mutta itsekunnioitus on se minkä pitäisi kuitenkin voittaa.

Välitän jokaisesta ihmisestä joka on elämääni suotu ja annettu. Omaa asennettaan omaan käytökseensä on hankala muuttaa ja saattaa tulla shokkina monelle mutta uskon että ihmiset ymmärtävät. Olen aina ihaillut niitä jotka vain tekevät omaa juttuaan välittämättä muista ja antamatta periksi, ehkä minäkin opin. Ja ne jotka kokevat muutoksen huonona voivat jäädä omaan arvoonsa.

Ystävällinen haluan olla edelleen, lämmin ja vastaanottavainen mutta en alistuva, myötäilevä tai ylimukautuva. Tämä ajattelutapani on ajanut minut lievään masennukseen ja apatiaan, yksinäisyyteen ja itsesääliin. En sano asioista ajoissa mikä johtaa siihen että vain jossain kohtaa räjähdän kun tilanne on liian pitkällä, mikä vain satuttaa ihmisiä enemmän.

Jos maailma ei miellytä, ainoa asia mitä voi varmasti muuttaa on se miten itse asiat näkee ja mitä omilla teoillaan haluaa saavuttaa. Jos haluaa levittää pelkkää hyvää ei se saa tapahtua oman minän kustannuksella. Ei yksi ihminen voi auttaa ketään muuta jos se tapahtuu niin että se toinen tuhoutuu vähä vähältä itse.

En olisi koskaan tajunnut kuinka jopa itsetuhoinen olin oman käytökseni kanssa ellei joku olisi asiasta huomauttanut. Joskus suurinta välittämistä on sanoa toiselle ei-niin-kiltisti jotakin sellaista mitä se ei ehkä halua kuulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti